Kel onni on se onnen kätkeköön – näin olen oppinut. Siitä huolimatta brändäsin taannoin palan onnea nimellä LoveBack, koska uusi elämäntehtäväni FightBack, ei enää tuntunut yksistään sopivalta uuteen tilanteeseeni. Se oli jo nostanut minut tilanteeseen, jossa tahdoin levittää positiivisuutta ja positiivisuuden korkein muoto on rakkaus.
Tuohon aikaan olin pitkässä, vakaassa, parisuhteessa, enkä ajatellut rakkautta vain romanttisessa mielessä. Siksi pystyin puhumaan rakkaudesta positiivisuuden huipentumana.
Kun tuo parisuhde päättyi, LoveBack oli minulle ystävien ja perheen tukea. Niiden avulla tiesin, että positiivisuus voittaa. Sitten rakastuin ja LoveBack- idean jakaminen tuntui uudella tavalla vaikealta – mikä minä olen puhumaan rakkaudesta, kun minulla on kaikki näin hyvin? Olin onneni kukkuloilla. Keskityin rakkauden muihin ulottuvuuksiin, joista on romantiikka kaukana. Kukkulat kuitenkin räjähtivät.
LoveBack – nyt tarvitsin sitä todella.
Minulle oli vaikea puhua rakkaudesta lavalla, koska sisimmässäni olin – olen – ensimmäistä kertaa vähän epävarma siitä, onko romanttinen rakkaus sittenkään minua varten? Viime viikonloppuna puhuin aiheesta mitä sylki suuhun toi, ja palautteiden perusteella, puhuin asiaa. Ehkä tämä on nyt roolini! Olen rakkauden sanansaattaja, jonka oma sydän on palasina. Tämä on surkuhupaisa yhtälö!
Voisin tottakai elää puhtaan rationaalisesti järjellä, aivojeni kautta, mutta kun aivoni… ne ne vasta soirona ovatkin! 😀 Ajatus saa minut nauramaan jopa ääneen, joten kai tästä selvitään. Rakkaus voittaa.
Jaan lopuksi pätkän huikeasta päivityksestä: ”Pekka muistutti, että nyt ei puhuta romanttisesta rakkaudesta, vaan positiivisuudesta. Maailma tarvitsee sitä!” Näitä lukiessa minulla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin olla nauramatta ja katsella asiaa positiivisen kautta. 🙂
Rakkaus on maailman isoin tunne.