Skip to main content
Blogi

Uskon Voima

By 6.5.20181 syyskuun, 2020No Comments

Kukaan ei halua tehdä kovaa työtä tietämättä mihin työnteko johtaa. Aivovamman kuntoutuksessa tilanne kuitenkin on juuri tämä – on hirveästi duunia, ilman mitään varmoja takeita lopputuloksesta. Olen ollut kohta kahdeksan vuotta tässä tilanteessa, mutten koe sitä vieläkään omakseni. Moni ei edes yritä.

En ole normaali aivovamma-potilas. Normaalilla viittaan siihen, että minulle ei riittänyt normaali apu. Ennen vakavan aivovamman kärsinyttä henkilöä pidettiin mielestäni käytännössä menetettynä tapauksena, ainakin useimmat lääkärit pitivät häntä potilaana lopun ikäänsä. Sitten saatiin tieto aivojen plastisuudesta – aivojen kyvystä muovautua uudestaan, ikäänkuin parantaa itse itseään. Sain kuulla tästä äidiltäni jo hyvin aikaisessa vaiheessa kuntoutusta, mutta kumpikaan ei osannut laittaa teoreettista tietoa käytäntöön. En tiennyt miten voisin hyödyntää aivojen plastisuutta. Nykyään tilanne on toinen, mutta vaikka aivojen plastisuudesta tiedetään jo yleisesti, mielestäni sitä ei vieläkään osata hyödyntää oikein.

Liikkeet, joita teen kuntoutuakseni, perustuvat suurelta osin juuri plastisuuden hyödyntämiseen. Teen myös paljon asioita, jotka eivät todellakaan tue kuntoutustani, eräs näistä asioista on juokseminen. Pidin juoksemisesta pitkän tauon, sillä kuntoutus-metodini kehittäjä, Rajul Vasa, kielsi minua juoksemasta. VASA Konsepti perustuu juuri plastisten aivojen kykyyn muovautua ja kehittää uusia yhteyksiä. Kehittäjä Vasa kuitenkin pyrki kieltämään kaiken sen, mistä ei ollut varma ja osittain juuri siitä syystä, hän ei enää tahdo auttaa minua. Taisin olla hänen silmissään villi kortti. Epävarmuus on inhottava tunne, mutta itse en halua antaa sen rajoittaa tekemisiäni.

Se tarkoittaa sitä, että minun on ajoittain mentävä epämukavuus-alueelle. Hirveintä, tai ehkä jännittävintä on se, että menen sinne nyt yksin. Jos kehitykseni loppuu tähän, ketään ei kiinnosta tuhannet työ-tuntini. Uskon kuitenkin siihen, että työni vielä palkitaan. Lähden huomenna töihin. Pelottavinta onkin se, etten tiedä kannattaako minun yrittää asioita, joihin uskon pystyväni. Kannattaako minun uskoa?

Tahto ja usko ovat suuria sanoja. Tarvitsen jotain johon uskon, tehdäkseni työtä tahdolla.