Sunnuntai oli henkisesti hirveä päivä. Ei päivässä mitään vikaa ollut, mutta se ei ollut minun päiväni. Se oli silloin ja nyt on nyt, ja nyt olen jopa tyytyväinen siitä, että myös niitä huonoja päiviä siunaantuu minulle!
Eilinen oli lähes täydellinen päivä. Aloitin aamun kukonlaulun aikaan hengitysharjoituksilla, joista jatkoin ensimmäisen ”mini-aamupalan” kautta treenaamaan Turun Urheilupuistoon, ennen kuin siellä tuli liian kuuma. Tai no… aloittaessani n.klo 09 treenit oli +25°c ja lopettaessani n. klo 10 oli +27°c. Eli hiki virtasi jo pelkästä treenin ajattelusta. Palasin kotiin, söin oikean aamupalan, pakkasimme kamat ja ajoimme Jyväskylään ystäviemme luo.
Automatkalla lueskelin paitsi kirjaa, myös kommenttejanne viime postaukseeni. Sain kommenteista lisää virtaa ja yksi asia upposi todella: ”Myös huonoja päiviä tulee. Se on vain tervettä.” Aloin miettiä tätä ja asialla, joka joskus oli mielestäni vain todella siisti, on myös kääntöpuolensa. Minulla ei rehellisesti sanoen ollut vuosiin huonoja päiviä! En itsekkään ymmärrä, että miten tämä on mahdollista, mutta tasapainoista se ei ollut. Huonot päivät saavat hyvät tuntumaan oikeasti hyviltä! Kun kokoajan on mahtavaa, niin ei ole oikeasti niin kivaa ollenkaan.
Oudolla tavalla tunnen jotenkin taas edistyneeni ja viimeistään se, sai hymyni leviämään!
Pidimme Fafa’s ravintolassa Tampereella myöhäisen lounas tauon ja tiedättehän sanonnan: ”hyvä ruoka – parempi mieli!”
Vietämme tämän päivän vielä lomaillen ja huomenna ajamme Helsinkiin, jonne minulle pamahti yllättäen eilisen ajomatkan aikana työkeikka. On muuten hauskaa päästä taas puhumaan! 😛